OPAS RANNEKELLON OSTAJALLE
Kellon osto on syytä aloittaa harkinnasta mihin käyttötarkoitukseen kello tulee. Valikoima ja tarjonta on laaja, joten ostajan onkin hyvä tietää, että karkeasti kellot voidaan jakaa kolmeen pääryhmään. Puku- eli juhlakellot, arki- eli työkellot sekä vapaa-ajan kellot. Jokaisesta kategoriasta löytyy kelloja niin miehen kuin naisenkin ranteeseen ja joka ryhmässä on kelloja lähes kaikista hinta- ja laatuluokista.
Puku- eli juhlakello on nimensä mukaisesti se parempi kello, jota ei muulloin käytetä, jotta se säilyisi edustavan näköisenä jokaisena käyttökertana. Nämä kellot eivät välttämättä ole vesisuojattuja. Arkikäyttöön voi sopia sitten mikä tahansa edullisista kvartsikelloista aina perinteisiin mekaanisiin kelloihin. Pääasia on, että se kestää käyttöä ja kulutusta eli joka päiväistä elämää. Vapaa-ajan kelloiksi luokitellaankin sitten melkein kaikki muut kellot, muun muassa urheilukellot ja sykemittarit. Kellon hinta muodostuu pääosin käytetyistä materiaaleista ja koneiston laadusta sekä ominaisuuksista.
KELLON KUORI ja RANNEKKEET
Kellojen kuoria valmistetaan eri materiaaleista erilaisten käyttötarkoitusten mukaan. Yleisimpiä ovat:
- muovi – lähinnä lasten- ja trendikelloja
- messinki ja muut halvat metalliseokset – edullisen hintaluokan kelloja, jotka yleensä pinnoitetaan
- ruostumaton teräs – rakenteeltaan lujia ja erittäin kestäviä
- titaani – erittäin kestäviä, kevyitä ja yleensä allergisoimattomia kelloja
- hopea – lähinnä taskukelloja
- kulta – yleensä arvokellot, voi olla joko kelta- tai punakultaa
- platina – vain arvokelloja
Rannekkeiden valmistukseen käytetään samojen kuin kuorimateriaalien lisäksi myöskin nahkaa sekä keinokuitukankaita.
Muovista, messingistä sekä halvoista metalliseoksista valmistetut kellot ovat tietysti edullisia mutta kuluvat käytöstä riippuen suhteellisen nopeasti. Lisäksi seosmetalli- ja messinkikellot yleensä pinnoitetaan itseään kovemmalla hyvin ohuella pinnoitteella (5-10 mikronia, kun yksi mikroni on 1/1000 mm). Pinnoite tuo näyttävyyttä ja hetkellistä kestävyyttä mutta aikaansaatu kohennus on kovin marginaalinen. Vastaavasti teräksiset sekä titaaniset kuoret, joita saa myös pinnoitettuna ja eri värisinä, ovat kovuutensa vuoksi huomattavasti kestävämpiä.
Ruostumaton teräs ja titaani ovat materiaaleina erittäin kestäviä ja käyttäjäystävällisiä. Niistä valmistetut kellojen kuoret soveltuvat lähes jokaiseen käyttöön ja aikojen saatossa syntyneet käytön jäljet on kellosepän mahdollista ainakin osittain ellei jopa kokonaan poistaa.
Jalometallikuoriset kellot luonnollisesti kuuluvat jo hintansa ja arkuutensa vuoksi juhla- eli pukukellojen ryhmään.
Kellonrannekkeissa jo lueteltujen materiaalien ja ominaisuuksien lisäksi käytetään yleisesti nahkaa keinokuitukankaita sekä runsaasti yleistymässä olevia luonnonkumi, kautsu, sekä muita kumien ja muovien yhdisteitä. Nahkaranneke on miellyttävä pitää mutta nahka huokoisena materiaalina likaantuu helposti eikä kestä kosteutta. Nahkarannekkeen suositeltava vaihtoväli onkin jokapäiväisessä käytössä maksimissaan yksi vuosi.
VESITIIVIYS
Kellon vesitiiviys riippuu sen kuoren ja tiivisteiden kunnosta sekä rakenteesta. Kelloissa käytetään vesisuojauksen tasosta vaihtelevia merkintöjä. 3 atm, 5 atm, 10 atm tai 20 atm (vastaavasti 30m, 50, 100m tai 200m). Merkinnöistä huolimatta suojauksen taso ei vastaa käytännössä todellisuutta. Käytännössä kellot jaetaan vesitiiviyden mukaan seuraavasti: Normaalielämän käyttöön valmistetut eli roiskevesisuojatut kellot (3-10atm / 30-100m) kestävät nimensä mukaisesti roiskeveden eli pisarat, jotka tulevat mm käsiä pestessä tai pienessä sateessa.
Näiden kellojen rakenne ei juurikaan kestä veden painetta, eikä varsinkaan upotusta veden pinnan alle tai suihkua tai saunaa. Huonokuntoisten tai likaisten tiivisteiden johdosta jopa kädestä nouseva hiki tai kovan sateen aiheuttama kosteus saattaa tunkeutua kellon sisälle. Oikeasti vesitiiviistä (yli 10atm/100m) kellosta puhutaan uintitiiviinä sitten kun kuoren rakenne on suunniteltu vettä ja kosteutta vastaan. Näin ollen vesitiiviissä kellossa tulee aina olla hieman normaalia paksumpi lasi, kierrettävä takapohja sekä kierrelukittu nuppi. Näillä kelloilla voi huoletta uida ja sukeltaa minkä ilman apuvälineitä pinnan alle pääsee.
Sukeltajan kellot eli laitesukelluksen kestävät (20-100atm /200atm -1000m) kellot ovat sitten vielä edellisistä paremmin tiivistein ja vankemmin rakentein valmistettu kestämään kovaa vedenalaista painetta. Kuitenkin täytyy muistaa, ettei kellossa mahdollisesti olevia painimia kuitenkaan saa painella veden alla. Merkintöjen suuri ”vääristymä” johtuu siitä, että kelloja testataan laboratorio-olosuhteissa. Eli vaikka kello testatessa kestääkin esimerkiksi 50 metrin syvyyttä vastaavan paineen, on kysymyksessä staattinen vesisäiliö, jossa kello on paikallaan. Oikeassa käytössä sekä kello että vesimassat liikkuvat, lämpötilat vaihtelevat ja kuoren osat ja tiivisteet likaantuvat sekä kuluvat.
Asiantunteva kelloseppä tarkastaa kellon vesitiiviyden aina pariston vaihdon tai huoltojen yhteydessä.
KELLON KONEISTO
Kello on koneistoltaan joko mekaaninen tai kvartsi- eli sähkökello.
Mekaaninen kello on nimensä mukaisesti täysin vailla elektroniikkaa. Kello saa käyttövoimansa viritetystä jousesta, josta jouseen varastoitunut voima ohjataan rataskoneiston ja käyntilaitteen kautta osoittimille. Mekaanisen kellon jousi voi olla ns. nuppivetoinen eli jousi viritetään täyteen vetoon nupista kiertämällä. Toinen vaihtoehto on automaattiviritteinen koneisto, jonka koneistossa oleva viritysmassa virittää jousen käden liikkeiden takia. Nuppivetoisen kellon jousi käyttää kelloa n. 1-2 vrk ja automaattiviritteinen kello käy n. 2 vrk ilman virittämistä. Mekaaninen kello on herkkyytensä vuoksi alttiimpi ulkoisille häiriötekijöille (mm magneettisuus, kovat iskut) kuin kvartsi-kellot, näin ollen se ei välttämättä ole paras vaihtoehto kaikkiin olosuhteisiin. Mekaanisten kellojen suosio on kuitenkin tasaisesti kasvanut koko 2000-luvun ajan ja monet kellotehtaat ovatkin lisänneet mallistoissaan mekaanisten kellojen osuutta. Yksi syy monista niiden suosioon onkin ekologisuus, sillä kvartsi kelloissa käytetyt paristot, akut ja elektroniikkaosat ovat ongelmajätettä. Toki mekaanisten kellojen käyntitarkkuus ei ole ihan samalla tasolla kuin kvartsi kelloissa (mekaanisten kellojen käyntitarkkuus karkeasti n. /- 15-20s/vrk).
Kvartsi kellot toimivat siis paristolla tai akulla eli sähköllä. Pariston sisältämä sähköenergia johdetaan piirilevyn kautta kvartsi kiteelle, joka saadaan värähtelemään tietyllä taajuudella. Osoitinnäyttöisissä kelloissa taajuus muunnetaan askelmoottorille sopiviksi pulsseiksi (1-60 kertaa/min) ja askelmoottori välittää ne rataskoneiston kautta osoittimien liikkeeksi. Digitaalikelloissa eli numeronäyttöisissä kelloissa rataskoneiston korvaa piirilevy ja osoittimet näyttöpaneeli. Paristot ovat kertakäyttöisiä ja kestävät yleensä kellon kunnosta ja laadusta riippuen n. 1-3 vuotta. Akkuun virtaa varaavia kelloja on oikeastaan kahta eri tyyppiä.
Toinen on liike-energiaan perustuva koneisto, joka toimii samankaltaisen viritysmassan avulla kuin mekaaninen automaattikello. Siinä liike-energia johdetaan mikrogeneraattorille, joka muuntaa liike-energian sähköenergiaksi ja sitä kautta syntynyt sähkö varataan akkuun voimanlähteeksi. Toinen tyyppi taas käyttää hyödykseen valoenergiaa. Kellotaulu toimii aurinkopaneelina ja sen keräämä valoenergia muunnetaan piirilevyn avulla sähköksi ja varataan akkuun. Valon lähteenä parhaiten toimii tietysti aurinko mutta myöskin loisteputki ynnä muut keinovalot tuottavat riittävän hyvin energiaa kellon voimanlähteeksi. Kuitenkin on hyvä muistaa, että esimerkiksi päätetyössä ei käsi liiku oikealla tavalla tarpeeksi eikä talvitakin hihan alla ole valoa! Akkujen käyttöikäkin on rajallinen, käyttäjänsä tavoista riippuen päästään nykyään jopa 10 vuoteen mutta keskimäärin se on n. 5-7 vuotta. Joten nämä kellot vaativat käyttäjänsä huolehtimista tavallista paristokelloa enemmän.
Paristokellot ovat kuitenkin mekaanisia huolettomampia käyttää sekä niiden käyntitarkkuus, (olettaen, että mekaaninen rataskoneisto on moitteettomassa kunnossa) on huomattavan tarkkaa (karkeasti muutamien sekuntien poikkeamia vuositasolla). Osoitinnäyttöisen paristokellon erottaa mekaanisesta kellosta yleensä sekuntiosoittimen liikkeestä. Paristokellon sekunti liikahtaa kerran sekunnissa eli askelittain kun taas mekaanisen kellon sekuntiosoittimen askellustahti on normaalisti 0,2 sekuntia kerrallaan, näin se liike näyttää olevan liukuvaa.
KELLON LASI
Kelloissa käytetään kolmenlaisia ikkunoita eli laseja. Lasikkeeksi kutsutaan akryylista valmistettuja halpoja laseja. Pehmeänä materiaalina se kuitenkin naarmuuntuu helposti mutta on kuitenkin helposti kiillotettavissa muutamaan kertaan. Joustavana materiaalina akryyli kuitenkin kestää varsin hyvin iskuja.
Mineraalilasi taas on jo suhteellisen kovaa ja kestävää mutta ei anna yhtään periksi sopivan iskun tullessa vaan särkyy. Mineraalilasi kestää normaalikäytössä hyvin ja siihen kyllä tulee naarmuja muttei kovin helposti.
Safiirilasi on vaihtoehdoista kaikkein kallein mutta myöskin kaikkein kestävin. Sillä on mineraalilasia parempi iskunkestävyys ja käytännössä safiirilasiin voi tehdä naarmuja vain timantilla. Safiirilasit valmistetaan synteettisestä safiirista.
KELLOJEN OMINAISUUKSIA
Peruskelloissa ajannäyttö toteutettu osoittimin, yleensä mukana on myös kalenteri, joka näyttää päivämäärän.
Seuraavassa lueteltu yleisimpiä kelloista käytettyjä lisätoimintoja ja ominaisuuksia.
KRONOGRAFI
Kronografit ovat kelloja, joissa on ajanottomahdollisuus. Kellotaulussa on yleensä omat osoittimet ja erilliset pienet taulut sekunneille, minuuteille ja tunneille. Ajanottoa ohjataan kuoreen lisätyillä erillisillä painimilla.
KRONOMETRI
Kronometrillä tarkoitetaan kellon koneistoa, joka on läpäissyt puolueettoman sveitsiläisen tarkastuselimen, ”C.O.S.C” (Contôle Officiel Suisse de Chronomètres) tarkkuustestit. Näissä testeissä koneistoa testataan eri asennoissa noin kahden viikon ajan ja jos tarkkuus on riittävän hyvä, saa kello COSC sertifikaatin ja voi käyttää nimitystä ”Certified Chronometer”.
ANA-DIGI
Ana-digillä tarkoitetaan kelloa, jossa on sekä osoitinnäyttö että digitaalinäyttö. Digitaalipuolen piirilevytekniikka mahdollistaa ominaisuuksien lisäämisen, mm automaattinen kalenteri, herätys ajanotto, ajastimet ym, huokealla hinnalla sekä minimaalisella tilantarpeella.
Nykypäivän kelloissa onkin mitä monipuolisimpia toimintoja, kuten kompassi, korkeusmittari, GPS paikannin, kamera, valaisimia, eli lähestulkoon kaikkea mitä kuvitella voi. Siksi monimutkaisimpia laitteita ei välttämättä enää kutsutakkaan kelloksi vaan rannetietokoneiksi. Tämän vuoksi kellon ostajan on valittava kellonsa käyttötarkoituksen mukaan ja mietittävä tarkkaan mitä tulevalta kumppanilta vaaditaan. Kellojen ihmeellisen maailmaan perehdyttäessä kannattaakin kääntyä kellosepän tai ammattitaitoisen myyjän apuun, niin saa juuri sitä mitä haluaa tai tarvitsee.
KELLON HUOLTO
Ostaessasi kelloa muista pyytää käyttö- ja hoito-ohjeet, mikäli ne eivät automaattisesti tule kellon mukana. Ohjeita noudattamalla varmistat kellosi pitkän iän ja moitteettoman käynnin. Kaikkia kelloja täytyy säännöllisin väliajoin huoltaa ja korjata. Kellolle sopiva aikaväli ilmoitetaan yleensä kellon huolto-ohjeessa. Mekaanisten kellojen huollossa puhdistetaan, tarkistetaan ja huolletaan kellon koneiston lisäksi kuori ja metalliranneke. Paristokelloissakin rataskoneisto, kuoret, tiivisteet, ynnä muut kuluvat osat kaipaavat huoltoa.
Kellon huolto ja korjaustoimenpiteet sekä paristonvaihdot kannattaa jättää kellosepän vastuulle, sillä näin kellon toiminta taataan myös jatkossa. Ammattitaitoisen kellosepän löydät vaikkapa Suomen Kelloseppäliiton internet sivuilta.
Onnea matkaan, valitse kellosi huolella niin sinulla on aikaa